Tunnista toimijuutesi

toimijuus-strike-51212_1920 copy 2

Millainen toimija olet? Mitä ajattelet muista toimijoina?

Toimijuus vaihtelee tilannekohtaisesti. Vaikka aiemmat kokemukset ja resurssit määrittävät tyypillisiä reagointi- ja toimintatapoja, motivaatio ja vaikutusmahdollisuudet riippuvat käsillä olevasta haasteesta. Muutosintoinenkin työntekijä voi aktiivisesti vastustaa uudistuksia, jotka heikentävät hänen asemaansa tai asiakkaiden tilannetta. Yleisellä tasolla voit arvioida omaa toimijuuttasi ja käsityksiä muiden toimijuudesta organisaatiossasi seuraavien kysymysten avulla:

1. Mikä on käsitykseni organisaationi kehityksestä?

  Ennen olivat asiat paremmin.

  Nykyinen tilanne on säilyttämisen arvoinen.

  Haluaisin ravistella nykyisiä toimintatapoja.

Tämä kysymys kuvaa sitä, missä määrin olet suuntautunut menneeseen, nykyisyyteen tai tulevaisuuteen. Suuntautumiseen vaikuttavat aiemmat kokemukset – mikäli olet nähnyt monipuolisesti erilaisia työpaikkoja, tunnistat todennäköisemmin uudistusten mahdollisuuksia myös nykyisessä työssäsi1)Archer, M. (2012). The Reflexive Imperative in Late Modernity. New York: Cambridge University Press.. Suuntautumiseen vaikuttaa myös nykyinen asema 2)Archer, M. (2012). The Reflexive Imperative in Late Modernity. New York: Cambridge University Press.3)Battilana, J. (2006). Agency and Institutions: The Enabling Role of Individuals’ Social Position. Organization, 13(5), 653–676. – jos asemasi on kehittynyt hyvään suuntaan, tyytyväisyys nykytilanteeseen kasvaa. Jos asemasi on heikentynyt, kannattaa taistella uudistusten puolesta – entiseen on harvoin paluuta. Huomaa kuitenkin, että kehittämistoiminnassa tarvitaan uuden ideoinnin lisäksi kykyä arvioida uudistusten vaikutuksia aiempien kokemusten ja nykykäytäntöjen valossa4)Emirbayer, M., & Mische, A. (1998). What Is Agency? American Journal of Sociology, 103(4), 962–1023..

2. Kenen parasta ajattelen?

  Jokaisen meistä tulisi ensisijaisesti huolehtia itsestään ja urakehityksestään.

  Olen huolissani kuntalaistemme / asiakkaideni tilanteesta.

  Pyrin varmistamaan, että työyhteisömme voi hyvin ja kehittyy.

Tämä kysymys kuvastaa motivaatiota yksilölliseen tai yhteisölliseen kehittämiseen 5)Donati, P., & Archer, M. (2015). The relational subject. Cambridge, UK: Cambridge University Press.6)Hasu, M., & Lehtonen, M. (2014). Leadership with care – Constructing responsibility as “shared caring” in a complex public service organisation. Scandinavian Journal of Public Administration, 18(4), 9–28. Retrieved from http://ojs.ub.gu.se/ojs/index.php/sjpa/article/view/3052. Vastauksesi voi kuvastaa ajattelutaipumuksiasi tai organisaation tilannetta – epävarmoissa työtilanteissa saatat huolehtia omasta työstäsi, vaikka tavallisesti priorisoit asiakkaan auttamista. Kriittistä on, mitä ajattelet muiden motivaatiosta. Jos arvioit työyhteisösi jäsenet lähtökohtaisesti itsekkäiksi, yhteisten kehittämishankkeiden muodostaminen voi olla työlästä. Huomaa myös, että omien ja yhteisten etujen ei tarvitse olla ristiriidassa, jos eri osapuolten näkökulmat otetaan huomioon organisaation kehittämisessä.

3. Mitkä ovat vaikutusmahdollisuuteni? 

Millaisia valtuutuksia ja keinoja minulle on annettu omaan työhöni tai organisaatiooni vaikuttamiseksi? Millaisia muita keinoja voisin käyttää ideoideni edistämiseen?

  Voin vaikuttaa vain omaan työhöni.

  Asemani antaa mahdollisuuksia vaikuttaa monin tavoin.

  Keksin kyllä keinot, kun olen varma asiastani.

Tämä kysymys kuvaa vaikutusmahdollisuuksia organisaatiossa. On fakta, että eri asemissa toimivilla ihmisillä vaikutusmahdollisuudet ovat erilaisia 7)Battilana, J. (2006). Agency and Institutions: The Enabling Role of Individuals’ Social Position. Organization, 13(5), 653–676.8)Archer, M. (1995). Realist social theory: the morphogenetic approach. Cambridge, UK: Cambridge University Press.. Auktoriteetin lisäksi kontaktiverkostot, tiedonhaun kanavat ja kokemus vaikuttavat näihin mahdollisuuksiin. Virallinen positio ei kuitenkaan ole ainoa edellytys vaikuttamiselle. Neuvottelutaidot ja kyky tunnistaa uusia tai hyödyntämättä jääneitä resursseja ovat saaneet monia muutosprosesseja liikkeelle9)Tuominen, T. (2013). Innovation and development activities in professional service firms – a role structure perspective. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 16/2013, Espoo, Finland: Aalto University School of Science.10)Hasu, M., Toivonen, M., Tuominen, T., & Saari, E. (2015). Employees and users as resource integrators in service innovation: a learning framework. In R. Agarwal, W. Selen, G. Roos, & R. Green (Eds.), The Handbook of Service Innovation (pp. 169–192). UK: Springer London..

Näistä kolmesta tekijästä riippuu, miten reagoit vastaantuleviin haasteisiin ja mahdollisuuksiin. Huomaa, että motivaatiosi ja vaikutusmahdollisuutesi vaihtelevat eri tilanteissa. Tämä pätee myös kollegoihisi! Siksi on haitallista muodostaa vahvoja ennakkokäsityksiä heidän muutostoimijuudestaan. Lue seuraavaksi lisää ajattelumalleista ja niiden muuttamisesta.

Lähteet   [ + ]

1, 2. Archer, M. (2012). The Reflexive Imperative in Late Modernity. New York: Cambridge University Press.
3, 7. Battilana, J. (2006). Agency and Institutions: The Enabling Role of Individuals’ Social Position. Organization, 13(5), 653–676.
4. Emirbayer, M., & Mische, A. (1998). What Is Agency? American Journal of Sociology, 103(4), 962–1023.
5. Donati, P., & Archer, M. (2015). The relational subject. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
6. Hasu, M., & Lehtonen, M. (2014). Leadership with care – Constructing responsibility as “shared caring” in a complex public service organisation. Scandinavian Journal of Public Administration, 18(4), 9–28. Retrieved from http://ojs.ub.gu.se/ojs/index.php/sjpa/article/view/3052
8. Archer, M. (1995). Realist social theory: the morphogenetic approach. Cambridge, UK: Cambridge University Press.
9. Tuominen, T. (2013). Innovation and development activities in professional service firms – a role structure perspective. Aalto University publication series DOCTORAL DISSERTATIONS, 16/2013, Espoo, Finland: Aalto University School of Science.
10. Hasu, M., Toivonen, M., Tuominen, T., & Saari, E. (2015). Employees and users as resource integrators in service innovation: a learning framework. In R. Agarwal, W. Selen, G. Roos, & R. Green (Eds.), The Handbook of Service Innovation (pp. 169–192). UK: Springer London.